lauantai 11. lokakuuta 2014

5-kuisen arkea ja oppeja

Kun kyseessä on erittäin aktiivinen ja toiminnantäyteinen pentu, niin tehdäänpä nyt sitten arkipäivitys, joka paljastaa koko totuuden pentuelämän takana. ;D Pitkään selvittiin pienillä tuhoilla (ovenkarmin nakertelua lähinnä) ja monta viikkoa meni, ettei Jekku tehnyt yksinollessaan mitään tuhoja, mutta parin viime viikon aikana on tuhottu vähän enemmänkin... Jekku on yksinollessaan täysin hiljaa ja jää tyytyväisenä myös kotiin makoilemaan ilman ääntelyitä, joten kyseessä on lähinnä turhautuminen kesken pitkän työpäivän - jotainhan sitä tarttee keksiä. 



Jekulla on yksinollessaan pääsy ainoastaan työhuoneeseen/sen omaan huoneeseen ja kylppäriin sekä pieneen yläkerran aulaan. Sieltä se sitten keksi seinän nakertelua ja oman divaaninsa selkätyynyn sekä selkäosan järsimisen tässä viime aikoina. :D Nyt on siis maistanut divaanin selkää, divaanin selkätyynyn, maalattua seinää, ovenkarmia, tapettia parista kohtaa, pari tyynyä, peittoa, päiväpeittoa, lakanoita, torkkupeittoja, lukemattomat villasukat, sukat, alusvaatteita, mattoa... Näistä tekstiileistä suurin osa tapahtui silloin ensimmäisinä viikkoina öisin tms. Ensimmäisten viikkojen jälkeen se kun ei ole mitään ei-sallittua tuhonnut minun ollessa kotona. Sillä on yksinollessaan Kongi, johon jäädytän jauhelihaa ja jota saa rauhassa lipoa, muutamiakin aktivointipalloja nameineen ja nyt sitten näiden tuhoamisten jälkeen olen jättänyt pahvilaatikoita tai paksuja pahvirullia järsittäväksi - ainakin nyt hampaiden vaihtumisen ajaksi. Ne ovat tehneet kyllä kauppansa päivän aikana... ;) Mutta koska halusin aktiivisen koiran, jolla on halua tehdä ja toimia, niin tämä oli ihan tiedossa etukäteen eikä tunnu mitenkään järkytykseltä. Sitä saa, mitä tilaa.... ;) Ja Jekku vaikuttaa todellakin juuri niin täydelliseltä toiminnanhaluiselta, älykkäältä ja miellyttämisenhaluiselta harrastuskoiran alulta, että kaikki tällaiset unohtuu samantien sen kanssa touhutessa ja lenkkeillessä. :)




Meidän arki Jekun kanssa täyttyy nyt vahvasti lenkkeilystä, lenkkien ohessa kouluttamisesta sekä sitten muutamista ohjatuista treeneistä. Jäppinenhän täyttää vasta muutaman päivän päästä 5 kk, mutta on tottunut juoksemaan metsässä aivan ensimmäisistä yhteisistä päivistä lähtien. Liikunta on ollut alusta alkaen metsässä vapaana juoksemista. Jekku on minulla remmissä vain harvoin.  Ulkoilemme metsässä PALJON. Käytännössä tämä tarkoittaa tällä hetkellä n. 2,5 h päivässä. Kilometrejäkin siis kertyy tuossa ajassa jonkin verran, mutta kertaakaan ei ole jätkä metsään väsähtänyt. Päinvastoin - se kyllä jaksaa leikkiä ja touhuta lenkkien jälkeenkin. :D Sitten välillä käydään koirakavereiden kanssa telmimässä, kuten eilenkin aussiepoika Jedin kanssa.

Olen tehnyt nyt paljon vähemmän varsinaista peruskoulutusta, sillä Jekku oppi kaikki perusasiat niin nopeasti aivan pikkupentuna, että mitään ei ole tarvinnut jäädä pentumaisesti hinkkaamaan. Välillä saatan ottaa kesken lenkin esim. paikallamakuun missä vaan - ja se onkin Jekulla ollut alusta alkaen erittäin varma. Lisäksi olen ottanut odottamista, jotta lenkkeily on jatkossakin rentoa, kun ei tarvitse miettiä, että jätkä ei osaa pysähtyä ja malttaa odottaa esim. muiden ulkoilijoiden tullessa vastaan tms. Tänne-käskyhän on ollut aina hyvin hallussa, ja niin on vahvistunut myös odottaminen erittäin hienosti. Jekku kun irtautuu nykyään lenkillä aika pitkällekin, vaikka pitää myös kontaktia koko ajan hienosti (on ollut aina kontaktihakuinen ja vahvistamiset pikkupentuna ovat tehonneet). Olen saattanut nyt ottaa odota-käskyä jopa useiden kymmenien metrien päästä, ja Jekku jää käskystä nätisti seisoen odottamaan eikä liiku askeltakaan ennen kuin olen olen päässyt viereen palkkaamaan. Joskus saatan myös kaukokäskynä käskeä istumaan - ja senkin jätkä tekee hienosti pitkänkin matkan päästä. On se vaan käsittämätön tyyppi! <3 Aina kuuntelee ja haluaa oppia, mitä siltä halutaan. Ja tekee aina kaiken täysillä - olkoon se sitten metsässä käskystä istuminen ja odottaminen tai mikä vaan.

Jekku kasvaa kovaa vauhtia nyt. Tällä viikolla puntari näytti 14,5 kg ja korkeutta n. 47 cm. Karva on ruvennut paksuuntumaan ja pitenemään hurjasti - samalla väri on muuttunut aikuiskarvan myötä aika tummaksi. :) Hampaita on vaihtunut paljon, mutta kulmurit vielä kököttävät paikoillaan. Yksi niistä vasta heiluu, joten irtoamista odotellaan....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti