perjantai 22. elokuuta 2014

14-viikkoinen

Aletaan päästä arjesta ja arkirytmistä pikkuhiljaa pikkujäppisen kanssa kiinni. Vaikka yksinoloa harjoiteltiin loman aikana jo hyvin, niin nyt vasta arjen tultua on kunnolla totuttelemista. Välillä teen hieman lyhyempää päivää, etänä tai käyn kesken päivän kotona, jotta joka päivä ei tulisi niitä tosi pitkiä yksinoloja. Nätisti Jekku kotiin jää yksinään eikä koskaan myöskään ääntele takaisin tullessani, mutta välillä on jotakin pientä "askartelua" ollut yksinolon aikana, kuten ovenkarmin napostelua. Mutta suurimman osan päivistä Jekku on ollut oikein nätisti itsekseen, korkeintaan vähän sanomalehtiä repinyt. Kongi tuli hankittua ja sinne jäädytettyä märkäruokaa ja se tuntuu ainakin olevan hyvä juttu, kun kestää jonkin aikaa, että saa rauhassa sen lipsuteltua sisältä pois. Sisäsiisteys on jo melkein hanskassa: paperille saattaa yksinolon aikana joku pissa tulla, mutta öisin ei juuri enää koskaan. Arkeen kuuluu nyt yksinolojen lisäksi metsässä juoksentelu ja telmiminen aamuin ja alkuilloin ja usein myös vielä myöhäisillallakin, paljon leikkiä ja temppujen opettelua emännän kanssa. :) Jätkä on kertakaikkisen upea oppija ja mainiota seuraa!











14 viikkoa tuli toissapäivänä ikää täyteen ja strategiset mitat olivat silloin n. 40 cm ja 8,4 kg. Selvästi on alkanut nyt pentukarva vaihtumaan aikuiskarvaan (huomattavasti tummempi väri on Jekulle tulossa!) ja pentukarva on jokseenkin kuivaa ja karheaa - ja jonkin verran Jekku itseään rapsuttelee ja nakertelee. Aloin syöttämään vähän lisäravinnetta karvan ja ihon kunnon ylläpitämiseksi, Doilsin Iho-valmistetta, jossa reilusti omega-rasvahappoja. Katsotaan, auttaako se rapsutteluun tässä karvanvaihtovaiheessa. :)

TOKO-puolella on edistytty taas huimasti. Sivulletuloa jätkä tarjoaa heti, kun näkee, että otan toko-leluja tai nameja laatikosta esiin. Sivulletulo on suurimman osan kerroista oikein hieno ja suora ja oikeaoppinen, myös ilman avustusta. Paikallamakuu onnistuisi varmaan ties kuinka pitkään, mutten viitsi pikkupentua liikaa makuuttaa. ;) Alle minuuttia ollaan otettu jonkin matkan etäisyydellä. Koskaan ei ole jätkä vielä lähtenyt paikallamakuusta ennen vapautusta. Eli ihan oivallisesti ovat treenit sen osalta sujuneet. :) Seuraamista on otettu ihan vaan muutamien askeleen pätkiä, sillä sen kanssa haluan olla maltillinen, jotta into pysyy - eikä tule pennun kanssa liiallista hinkkausta. Maahanmeno on Jekulla jo ripeä ja hyvä, joskus pientä vinoutta tosin. Luoksetulo on hanskassa erinomaisesti vapaasti: lenkilläkin tulee aina käskystä luokse. Ei olla varsinaisesti vielä toko-muodossa sitä ruvettu harjoittelemaankaan. Kapulan tuo käteen, myös metallikapulan. :D Ja kun tosiaan kaikki tuntuu sujuvan niin luonnostaan sen kummemmin hiomatta edes, niin oli pakko yksi päivä tällä viikolla kokeilla jotain vaikeampaa, jotta pentu saisi aivojumppaa. Otin merkkitötterön kaapista ja kokeiltiin ensin namin avulla pari kertaa tuosta metrin päästä - ja sen jälkeen se olikin jo hanskassa jo pidemmältäkin matkalta. Jäppinen paineli nätisti perusasennosta merkille kuultuaan sanan 'merkki'. On se vaan supernopea tajuamaan kaiken! Ties mitä tässä enää keksiikään sille opettaa, kun aivojumppaa pitäisi saada, mutta kaikki perusasiat on jo niin älyttömän hyvin hanskassa. :) Positiivinen ongelma toki!

2 kommenttia:

  1. Nyt vasta bongasin teidän blogin! Onko sinulla joskus ollut sivut Dinolle? Se näyttää ja kuulostaa jotenkin tutulta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kun löysit tänne! :) Kyllä vaan. Dinon sivut oli vuonna 2001 tietääkseni ensimmäiset koiran kotisivut Suomessa. :) Siitä sitten jossakin vaiheessa ne vaihtuivat blogimuotoon, mutta aika monta vuotta tuli niitä pidettyä (vuoteen 2007 kenties?). Siihen asti, kun herra jäi sairasteluiden takia ennenaikaiselle eläkkeelle. :)

      Poista